Etätyö lisää yksinäisyyden kokemusta

Koronapandemia on lisännyt yksinäisyyden ja yksin jäämisen kokemusta työpaikoilla etätyöhön sekä hybridityöhön siirryttäessä. Työyhteisön fyysisen läsnäolon puute on jättänyt monet työntekijät hyvin yksin. Vaikka periaatteessa ollaan yhdessä, niin kuitenkin ruutujen takana monet kokevat syvää yksinäisyyttä. Eniten tämä koskettaa varsinkin yksin eläviä sekä työyhteisöjen hiljaisimpia henkilöitä. Kuinka teillä varmistetaan, että kukaan ei työyhteisössänne jää yksin? Koska viimeksi kysyit työkaverilta, mitä hänelle oikeasti kuuluu?

Monet organisaatiot toimivat nykyään itseohjautuvasti, jolloin esihenkilöitä ei välttämättä ole. Tämä voi lisätä riskiä sille, että jotkut työntekijät jäävät oman onnensa nojaan. Tähän kun lisätään nopeasti muuttuneet tavat tehdä töitä, jossa kaikki ovat yhtäkkiä etänä, eikä rakenteita jatkuvalle etätyölle tai itseohjautuvuudelle ole ehditty tehdä, on ainekset aikamoiselle tikittävälle aikapommille. 

Pandemia horjuttaa psykologista turvallisuutta 

Pandemia kurittaa jo itsessään meidän kaikkien psykologista turvallisuutta riippumatta etätyöstä. Huoli omasta ja läheisten terveydestä leijuu jatkuvasti ilmassa. Huolta työpaikoilla lisää myös se, että kuinka pandemia vaikuttaa yritykseen taloudellisesti, onko oma työpaikka "vaarassa". Näitä asioita moni pohtii vaan itsekseen ja jos työpaikalla tai kotona ei ole henkilöä kenen kanssa asioista voisi keskustella, on psyykkinen hyvinvointi jo hyvin kuormittunutta. Usein etätyö on tuonut mukanaan vielä sen, että on vaikea vetää rajaa työn ja vapaa-ajan välille, joka taas lisää uupumusriskiä. Kun tähän lisätään vielä yksinäisyys ja työhön liittyvä epävarmuus, on tie uupumiseen hyvin lyhyt.

Miten ongelmaa voisi lähestyä?

Yhtenä apukeinona voitte käyttää coachaavia kysymyksiä, joiden avulla voitte lähteä yhdessä työyhteisössänne asioita pohtimaan:

• Miten meillä varmistetaan, että kukaan työyhteisössämme ei "katoa" ja jää yksin pandemian aikana?
• Keneen meillä voi ottaa yhteyttä, jos haluaa vaikka omaa työtilannetta sparrailla?
• Millaisia ulkopuolisia tahoja voisimme tässä käyttää apuna?
• Kuinka meillä varmistetaan, että jokaiselle jää aikaa myös palautumiselle?
• Millä tavoin meidän yrityskulttuurimme tukee sellaisia arvoja, jossa on luvallista pitää huolta itsestään ja jaksamisestaan?
• Vai varaavatko kaikki kalenterit täyteen aamusta iltaan palavereja, ja ruokatunninkin on paras jättää välistä...?
• Miten voisimme lisätä vapaamuotoisia mutta kuitenkin aitoja kohtaamisia, joilla yksinäisyyttä voisi vähentää? Näitä on syytä pohtia nyt kun spontaanit kahviautomaatilla tapahtuvat kohtaamiset puuttuvat.
• Miten meillä suhtaudutaan kun joku ottaa puheeksi yksinäisyyden tunteet, turvattomuuden tai uupumuksen?
• Miten voisimme lisätä psykologista turvallisuutta työyhteisössämme pandemian aikana?

Yllä olevia kysymyksiä pohtimalla voitte yhdessä muokata tähän hetkeen toimivampaa yrityskulttuuria coachaavalla otteella. Seuraavassa blogikirjoituksessa pääset syventymään samaan aiheeseen vielä käytännön vinkkien kautta.

Tutustu myös muihin blogiteksteihin tästä

Kirjoittaja:

Amanda Ojanen, Waloa Coachingin perustaja